keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ruisreikäleivät aidosta leipäjuuresta, osa 1

Tänään vuorossa:
Ruisreikäleipä

Ensimmäiset ikinä leipomani ruisleivät.

Mikä on elämässä kaikista paras makunautinto? Eipä sitä kauan tarvitse miettiä. Tietysti aito ja rukiinen lämmin ruisleipä oivariinilla on se mitä en ikinä vaihtaisi pois. Kuitenkin tavallisten markettien "ruisleipiin" ei mielestäni kannata ropojaan tuhlata. Ne sisältävät useinmiten vehnäjauhoja, hiivaa, siirappia(!), vehnäleseitä ja mitä huttua milloinkin tuoreudesta puhumattakaan. Ne on jotain kummallisia "ruisleipäsiä" ja muita valmiiksi siivutettuja uusavuttomien leipiä. Minä hermostuin tähän viime vuoden syksynä sekä halusin säästää leipäkustannuksissa ja päätin ryhtyä valmistamaan ruisleivät itse. Matka ruisleivän pariin on ollut jännittävä! Säännöllinen tuoreen ruisleivän tuoksu asunnossa, touhuilu juuren ja uusien valmistuskikkojen parissa, onnistuneet leivät ja herkullinen tuoreen leivän maku koukuttavat salakavalasti. Enpä ole sen ensimmäisen kerran jälkeen kuin ostanut aivan satunnaisesti leipää kaupasta. Jauhoja sen sijaan on jo kulunut yksi jos toinenkin kilo.
Ensiksi:
Juuren valmistus

En tiennyt ruisleivän valmistuksesta aloittaessani mitään. Aloitin tutustumalla netissä erilaisiin ruisleipäohjeisiin ja taisin kirjastostakin hakea tietoa. Juurta minulla ei tosiaankaan ollut missään valmiina, joten sen valmistamisesta täytyi aloittaa. Koska en jaksanut mitään pitkäveteisiä ohjeita niin tartuin tähän simppeliin ohjeeseen. Tein homman juurikin niin kuin ohjeessa neuvotaan ja ohje onkin ihan hyvä juuren valmistamiseen. Silloin ostin erikseen ruisjauhoa ja täysjyväruisjauhoa, mutta en usko, että niillä on yhtikäs mitään merkitystä onnistumisen kannalta. Jompikumpi pelkästään käy hyvin. 

Juuri tosiaan kannattaa valmistaa mahdollisimman lämpimässä paikassa. Itsellä kävi niin, että pidin juurta usean päivän kypsymässä kun tuntui ettei sille tapahdu mitään. Sitten kun siirsin sen lämpimämpään paikkaan niin johan se alkoi käymään ja turposikin pitkin pöytiä. Juuri kuitenkin voi ja kannattaakin olla kohoamassa useampiakin päiviä (jos se ei vaan valu pöydille), kunhan muistat sekoittaa siihen päivittäin vähän lisää jauhoa. Linkittämässäni ohjeessa ensimmäinen taikina valmistuu samalla ja siitä otetaan vain juuri talteen. Myöhemmin sen voi ottaa jo aikaisemmin talteen ja siitä kerron lisää postauksessa osa 2. Itse leivon ohjeen mukaisesta määrästä taikinaa, toisin kuin ohjeessa, neljä reikäleipää.

Juuri kypsyy ja kehittyy jatkuvasti kun siitä leivotaan enemmän. Älä missään nimessä odota ensimmäisellä kerralla leipovasi ihanan kuohkeaa ja onnistunutta ruisleipää. Aikavarmasti leipä epäonnistuu, mutta älä silti lannistu sillä silloin on vain yksi suunta ja se on ylöspäin! Linkittämälläni ohjeella tehty leipä voi olla kokeilu ja nyt sitten jatkat minun ohjeilla eteenpäin kun sinulla on oma juuri. Juuren voi saada myös jostain valmiina, mutta siitä en osaa itse sanoa mitään koska omasta mielestäni juuren täytyy olla se ainutlaatuinen juuri, jonka minä vain voin valmistaa. 

Justiinsa taikinasta eristetty juuri.

Oma leipäjuuri on kuin lemmikki, jota hoivataan ja josta pidetään huolta ja välillä sitä syödään. Alussa säilytin juuren muovipussissa pakastimessa, mutta pian huomasin, että se heikentää sen laatua. Nykyisin pidän juuren jääkaapissa kuvanmukaisessa purnukassa ja suosittelenkin tätä kaikille. Juuren täytyy sekoittaa noin ruokalusikallinen jauhoa ja vettä, jos sitä ei noin yli viikkoon leivo uudelleen. Usein uuden jauhon tarpeen huomaa, jos juuren raskaampi massa on painunut pohjaan ja neste noussut pintaan. Juurta voi myös jakaa useammaksi, mutta se kannattaa tehdä leipomisvaiheessa kun juurta otetaan talteen. Juuri on käytännössä ikuinen ellei sitä tapa tai homehduta. 

"And I may be gay
But I can tell you straight away
That I'll become a better father than all of you anyway
So listen!
One day I will become
The father of a son, hallelujah!"

Vaikka The Ark harvemmin yhdistyy ruisleivän valmistukseen niin minulle tuli mieleen tätä kuunnellessani ja leipää leipoessani, että kuinka hienoa olisi säilyttää tämä sama juuri lapsilleni ja lapsenlapsilleni, jotka jatkaisivat sen elämää. Juuresta jää kuitenkin itsellenikin elävä muisto opiskeluajoiltani kun ei ollut rahaa ostaa leipää ja kaipasin rehellistä ruisleipää. Ehkäpä tällä juurella leivotussa leivässä tulee maistumaan kaikki muistot ja hetket, jotka se on kanssani kulkenut ja tulee kulkemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti